December, 2021
NARATIUNE / NARRATIVE
POSTED IN Mariana December 12, 2021
NARATIUNE / NARRATIVEAs vrea sa fii moarta, mi-a spus.
Sa fii moarta.
Statuia celebra ma privea cu un ochi aidoma
ochiului meu.
Tramvaiul cu maici trecea prin piata
sfidand explozia sentimentelor
si ele imi sfartecau biografia.
As mai putea marturisi ca in aceeasi secunda
(ca in exact aceeasi secunda)
cineva a iesit din creierul meu
si a inceput sa fuga pe strada
desi se auzeau impuscaturi
si incepuse furtuna
MARIANA MARIN……………….
NARRATIVE
I wish you were dead, he told me.
Dead.
The famous statue looked at me with an eye
like my own.
The tram with nuns was passing through the square
defying the explosion of feelings
and they tearing up my biography.
I could also confess that in the same second
(that in exactly same second)
someone came out of my brain
and started running down the street
even hough there were gunshots
and the storm had begun
traducere, Maria Magdalena Biela
GERÄUSCHE DES DUNKELS / ZGOMOT IN INTUNERIC / NOISE OF DARK
POSTED IN Roland, translated German-English December 12, 2021
GERÄUSCHE DES DUNKELS / ZGOMOT IN INTUNERIC / NOISE OF DARKDie Geräusche aus den Sudelküchen
des braunen Kämpen,
der von den Schleichwegen heimkehrt.
Sie schwirren nachts durch das Fenster
und halten am Trommelfell,
quälend, beharrlich.
Du bist mit dem Glas Wasser allein,
den gebundenen Händen,
und versteckst deine Furcht.
Wen könntest du rufen
um diese Zeit.
Sie alle verdienen den Schlaf,
doch es zischt und brodelt.
Ob er die Kuttelsuppe verschüttet
aus seinem schwärzlichen Kessel,
die dieses Land überschwemmt
und anschwillt, steigt und
Blutdunst verströmt?
Dann steht es uns
bald bis zum Mund.ROLAND ERB
……………..
ZGOMOT IN ÎNTUNERIC
Zgomotele din bucătăria potiunilor
omului negru,
care vine acasă de pe străzile furișate.
Ele bâzâie prin fereastră noaptea
și se agata de timpan,
agonizant, persistent.
Ești singur cu paharul cu apă
mâinile legate,
și îți ascunzi frica.
Pe cine ai putea suna
la ora asta.
Toți merită să doarmă
dar șuieră și bubuie.
Va vărsa ciorba de burta
din ceaunul lui negricios,
care inunda acest pământ,
si se umfla, se ridica si
emana vapori de sânge?
Va fi
în curând pana la gură.…………….
NOISE OF DARK
The noises from the witch’s kitchen
of the brown fighter,
coming home from the sneaky streets.
They buzz through the window at night
and hold on to the eardrum,
agonizingly, persistently.
You are alone with the glass of water
your hands tied,
hiding your fear.
Who could you call
at this hour.
They all deserve to sleep
but it hisses and simmers.
Will he spill the tripe soup
from his blackish cauldron,
that floods this land,
and swells, rises,
exuding blood haze?
Then it will soon be
up to our mouths.
traducere, Maria Magdalena Biela
AM STADTRAND / SUBURBAN / LA PERIFERIE
POSTED IN Roland, translated German-English December 12, 2021
AM STADTRAND / SUBURBAN / LA PERIFERIESpät, eines Baums Entblättern
und die spröde Tragik der Stämme,
von denen weißlich die Rinde brockt.
Herbst mit dem Auge in aller Natur,
das sich verdrossen schließt,
sanft und hart eines Grübelnden Schritt
über den Fahlglanz von Zinkblech und Reif.
Dort, hinterm Zaun, ein Knirschen (dies
bald verstummende Rascheln:
Tiere, die auch am frostwunden Tag
auf ihrer Suche sind?).
Seitlich im Winkel, nebelumzogen,
drohend schwarz eines Turmes Rumpf,
nahende Autos Lärmflammen, bald
weit ins Rückwärts entsurrend.
Zögernd verschließt sich jetzt die Allee,
Baum (ein letzter) schon eisbekleidet,
frostknarrende Stadt mit dem Ampelgetöse:
eure Schritte hinein.ROLAND ERB
…………………….
SUBURBANLate, the defoliation of a tree
and the brittle tragedy of the trunks,
whose bark turns white.
Autumn with the eye in all nature,
that closes sullenly,
gentle and hard step of the one who reflects
on the wane luster of the zinc sheet and the frost.
Over there, behind the fence, a creaking sound (this
rustle that soon fades away:
animals who, even on this freezing day,
are on the lookout?).
On the side, in the corner, surrounded by mist,
menacing, black, the trunk of a tower,
approaching cars, flames of noise, soon
far back.
Reluctantly the avenue closes now,
A tree (a last one) already covered with ice,
the city creaking with cold with the roar of traffic lights:
your steps intside.…………………….
LA PERIFERIETârzie, desfrunzirea unui copac
și tragedia fragilă a trunchiurilor,
a caror scoarta devine alba.
Toamna cu ochiul în toată natura,
care se închide cu ciuda,
pasul usor si puternic al celui care se reflecta
pe luciul palid al tablei de zinc si pe ger.
Acolo, în spatele gardului, un scartait (acest
foșnet care-n curand se va stinge:
animale care, chiar si într-o zi geroasa
sunt in cautare?).
In lateral, in colt, invaluit in ceață,
amenințător, negru, trupul unui turn,
masini care se apropie, flacari de zgomot, in curând
departe in spate.
Ezitand, bulevardul se închide acum,
Un copac (un ultim copac) deja acoperit cu gheață,
orasul scartaind de frig cu sunetul semafoarelor:
pașii tăi inauntru.traducere, Maria Magdalena Biela
VAPAUS! / FREEDOM!
POSTED IN EinoLeino December 6, 2021
Hyvää itsenäisyyspäivää!!!
VAPAUS! / FREEDOM!
(Oikeuden marttyyreille omistettu)
Jos on suurta tehty missä,
sit’ on tehty sydämissä,
kautta tarmon, kautta kunnon,
hyvän kautta omantunnon;
siell’ on Suomen juuret meillä,
jotka kestää elon teillä,
kestää, vaikk’ on vaara vakaa,
kuuluu vuosisatain takaa.Terve teille, Suomen suuret,
joill’ on synnyinmaassa juuret,
syvät niinkuin Suomen puilla,
syvemmät kuin meillä muilla;
kuka enin kärsi, vasta
häll’ on tieto maailmasta,
tunto isänmaankin oman,
armahan ja onnettoman.Vapaus, sana meille soipa,
Väinön virsi kaikkivoipa,
kauas kuulu, kauas kaiu,
Suomen rantamilla raiu!
Vapaus, teille vankilasta,
muille kerran koituu vasta,
mutta elää vapaa henki
halki Suomen surujenki.
EINO LEINO
……………..
FREEDOM!(Dedicated to the martyrs of Justice)
If greatness’s been done somewhere,
it’s been done in the hearts fair,
through fortitude, decency,
through goodness, through loyalty;
there we are of Finland’s roots,
which survive a life on roads,
though the danger constant be,
dating back a century.Hail to you, Finland’s men grand,
rooted in their native land,
as deep as the Finnish spruce,
deeper than the rest of us;
he who suffers, the most hurled,
has the knowledge of the world,
a knowledge of his own country,
most merciful and unhappy.Freedom, the word rings ardent,
Väinö’s hymn omnipotent,
far away, far, far away,
on the shores of Finland’s bay!
Freedom, from the prison thus
only come to others once,
but there lives a spirit free
throughout all of Suomi.
translation, Maria Magdalena Biela
HÄNET KIELSIN / PE EL L-AM NEGAT
POSTED IN Eeva Liisa Manner December 3, 2021
HÄNET KIELSIN / PE EL L-AM NEGAT
Kuljin kadulla ihmisvilinässä,
Iloisten, surullisten ja välinpitämättömäin
kasvojen virtavieri ohitseni.Silloin tuli vastaani mies,
jolla oli silmissään lempeä, kärsivä ilme
ja jonka olemuksesta säteili taivaallinen kirkkaus.
Hän ojensi minulle kätensä:
Se oli lävistetty. ”Tule, lapsi, seuraa minua,
minä näytä sinulle Tien.”
Mutta minä pelästyin
hänen lempeää ääntään ja kummallisia sanojaan
ja kyyristyin kuin eläin seinämuurin
syvennykseen.
”Älä pelkää, lapsi,
seuraa minua, sillä minä näytän sinulle Totuuden.”
Mutta minä olin kauhun vallassa
ja pudistin päätäni torjuen, ajatellen:
hän on hullu.
Silloin mies kääntyi pois,
ja minä näin,
että hän itki.
Kuin unissakävelijä
aioin jatkaa matkaani ihmisvilinässä,
mutta pysähdyin kuin nautlittuna paikalleni:
kadulla oli pisara verta.
Nyt ymmärsin;
Olin kieltänyt Kristuksen.
Minä Hyvyyttä, Totuutta olin pitänyt
hulluutena.
EEVA – LIISA MANNER……………….
PE EL L-AM NEGAT
Mergeam pe strada în forfotă,
Un râu de fete fericite, triste și indiferente
trecea pe lângă mine.Atunci a venit spre mine un barbat,
ce-avea în ochi o privire blândă, suferindă
și-a cărui esență radia slava cerească.
Mi-a întins mâna:
Era străpunsa. ‘Vino, copila, urmează-mă,
Îți voi arăta Calea.’Dar m-am speriat de
vocea lui blândă și vorbele ciudate
și m-am ghemuit ca un animal in adancitura
unui perete.
„Nu te teme, copile,
urmează-Mă, căci îți voi arăta Adevărul.”
Dar eram ingrozita
și-am clătinat din cap, respingându-l, gândind:
el este nebun.
Apoi omul s-a întors,
si l-am vazut
plângand.Ca somnambula
voiam să-mi continui drumul într-o forfota lumii,
dar m-am oprit ca pironita-n loc:
era o picătură de sânge pe stradă.
Atunci am înțeles;
L-am lepădat pe Hristos.
Am considerat Bunătatea, Adevărul
ca fiind nebunie.
traducere, Maria Magdalena Biela
PELKOA / FRICA
POSTED IN Eeva Liisa Manner December 3, 2021
PELKOA / FRICAMinä rakasta sumua.
Miksi?
Onko se turvallista?
Ei, se on pelottavaa.
Olen katsonut kättäni sumussa
ja paennut sitä,
sillä se on ollut vieras käsi,
kuoleman käsi.
Erään ystävän kasvot näin sumussa
-vihreät, vieraat, kauheat kasvot.Miksi minä rakastan sumua?
Sinne pakenen Jumalan vihaa.
Sumussa ei taivas katsele
maan pimeitä ajatuksia.
EEVA – LIISA MANNER…………….
FRICA
Iubesc ceața.
De ce?
Este ceva sigur?
Nu, e înfricoșător.
Mi-am privit mâna în ceață
și am fugit de ea,
pentru că a fost o mână ciudată,
mana mortii.
Chipul unui prieten l-am văzut în ceață
-față verde, ciudată, îngrozitoare.De ce iubesc ceața?
Acolo fug de mânia lui Dumnezeu.
In ceata cerul nu vede
gândurile întunecate ale pământului.
traducere, Maria Magdalena Biela
L. Onervan runoja
POSTED IN L.Onerva December 2, 2021
L. Onervan runoja – 28. 04.1882 Helsinki – 1. 03 19721.SYYSTUNNELMA
Keltaset lehdet putoo –
Kylmät pisaret ruutuhan rupsaa;
hämähäki seinähän seittiä kutoo,
vanhassa puussa nakuttaa ja napsaa
hyvityksen mato,-
Öisen tuulen huuhkaja huhuu:
kaikesta kato!!-
TABLOU DE TOAMNA
Cad frunze ruginite –
Cu picaturi reci ploaia in geam loveste;
paianjenul isi tese panza pe perete,
in copacul batran ne-ncetat ciocaneste
virmele mortii,-
In al noptii vant buhna-si urla cantul:
pieirea sortii!!-
2. TROPIIKIN ALLA
Yhden kerran elämässä tuliruusu aukee,
yhden yön se kukoistaa ja aamulla jo raukee;
sill’ on syvä silmänluonti, kutsuva ja kuuma,
sill’ on hehkuheteilliänsä keskiöiden huuma.
Sill’ on lehti verinen ja purppurainen huuli,
sill’ on tuoksu huumaava kuin kevätaron tuuli.
Taita tulikukkanen ja juo sen kuuma mesi,
elä hetki, nauti hetki, kaadu paikallesi!
LA TROPICE
Un moment in asta viata roza de foc e in floare,
doar o noapte infloreste, pana dimineata moare;
isi deschide ochi adanci si chematori in soapte,
in stamine-are extazul miezului de noapte.Are sangerie funza, buze purpurii,
Parfum orfic, vantul stepei verilor pustii.
Frange infocata floare, ea-i din trup esenta,
Fii si bucura-te-o clipa, uita-ti existenta.
3. JOSPA VOISIN NUKKUA
Jospa voisin nukkua
unten unhovyöhön,
hiljallensa hukkua
kuin ilta hukkuu yöhön,
nukkua ja unhottaa,
kadota ja kadottaa;
sitten kaiken kaikottaa
tunnon tuskan, pelon,
sitten jälleen havahtua
helmaan uuden elon! —Jospa voisi herätä
uuden onnen uskoon,
loimuellen liittyä
kuin päivä aamuruskoon,
elää elo uudellen
tuikkivine toiveinneen;
ja kun sitten, sitten taas
joutuis elon ilta,
onnelisna kadota
kuin päivä tunturilta.
DE-AS PUTEADe-as putea dormi, dormire
in uitare,-n vise soapte,
pierduta-n a lor tacere
cum seara se pierde-n noapte,
a dormi si a uita;
a te pierde,-a te uita;
si cand tot a disparut
durere si frica
sa tresari de la-nceput
alta viata inca!
De-ai putea sa te trezesti
fericit spe-a fi crezand
din scantei sa te unesti
ca ziua din zori nascand,
sa iei de la capat viata
cat ii sclipeste speranta;
si cand iara vine, iara
in graba a vietii seara
fericita sa dispari
ca ziua prin muntii mari.
4. POHJATUULEN TUVILLA
Kesäan kukka, miksi kukitkaan,
miksi nuppus’ aukes’ ollenkaan!
kesäpäiviä vain harva on,
sekin harva, kylmä, tunteeton;
pian tuoksus’ haihtuu tuulisäihin,
poskes’ kalpeenepi pohjan jäihin!
Kesän kukka, miksi hymyilet,
miksi elämätä lempinet!
Vastarakkautta ethän saa:
maailma ymmärr ei rakastaa,
pienen onnea ei elo siedä;
hymyn sultakin se voipi viedä-Kesän kukka, älä tuudikkaan
kukkasyöntäs’ onnen unelmaan!
Älä oota hellää suukkoa:
maailman suukossa on – kuolema;
maailman lemmessä on vihaa alla,
maailman heltehessä piilee – halla –
LA CASELE VANTULUI DE NORD
Floarea verii, cum de te-ai aprins,
si de ce bobocul ti-ai deschis!
Ale verii zile rare sunt,
precum reci si fara simtamant;
curand vantul te va risipi,
iar obrajii-ti de ger vor pali!Floarea verii, cum de mai zambesti,
far’ de viata cum de mai iubesti!
Dragoste-ndarat nu vei primi:
lumea nu pricepe a iubi,
celui mic norocul nu-i permis;
si surasul tau va fi ucis –Floarea verii, inima-ti de floare
nu ti-o pierde-mi vise-amagitoare!
N-astepta nicicand saruturi tandre:
In sarutul lumii este moarte;
ura este sub blandetea lumii,
gerul se ascunde-n focul humii.
5. IHMINEN
Riemuissani, murheessani
kokonaan oon ihminen,
laulan vaelluslauluani
tiellä retken ikuisen,
maan matkallani korkeaan
määrään tapaamattomaan.
FIINTAIn fericirea mea, in amarul meu
in totul tot mi-s fiinta,
de pribegie mi-e cantecul
calatorind cu staruinta,
in drumu-mi pe pamant de-oi afla
nestiutul destin undeva.
6. IHMINEN
Mikä olen? Tähdenlento
Luojan ikuisessa yössä,
tomujyvä aavan aineen
lakkaamattomassa työssä.Mutta sentään! Tahdon antaa
hehkun hetkelleni tälle,
tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.Tahdon laulaa: mitä siitä,
jos ma lopuin, kussa aloin,
mutta silmänräpäyksen
valokaarin yössä paloin!Hetken sykin, liekkisydän,
aurinkona maailman oman:
tunsin kauneuden kaipuun,
rakkauden rajattoman.Alistukaa, avaruudet,
pienen tähden välkynnälle!
Tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle!
OMCe sunt eu? Stea cazatoare
in Divina noapte-adanca,
fir de praf in vasta lume
intr-o necurmata munca.Ei si ce! Eu vreau sa dau
clipei mele stralucire,
vreau sa scanteiez, ca cant
vietii imn de multumire.Vreau sa cant: si, ce folos,
inceput mi-a fost sfarsitul,
dar, cat ai clipi din ochi,
ars-am noaptea infinitul!Inima-mi zvacni o clipa,
ca al lumii mele soare:
simtii dor de frumusete,
dragoste fara hotare.Va supuneti, universuri,
la a stelei mici sclipire!
Vreau sa scanteiez, ca cant
vietii imn de multumire.
7. HYVÄÄ YÖTÄ
Saapuu hetki toivottuni,
lankee uupuneeseen silmään
kauan kangastellut uni.Hyvät yöni heitän sulle.
Yöhön käyvän sieluni tähti
viimeinen sä olit mulle.Jo on hetki pilkko-pimeen:
siunaan sydämesi suuren,
menen maata Herran nimeen.
NOAPTEA BUNAVine clipa asteptata,
cade-n ochiul istovit
mult ravnitul vis s-arata.Bune nopti trimit spre tine.
Suflet – stea ce intra-n noapte
ultima-mi dintre destine.Ceasul beznei e curand:
inima-ti o miruiesc,
merg sa dorm cu Domnu-n gand.
8. ELEGIA
Aamut ja illat, yöt ja päivät
vierivät, katoavat,
sinne jo taakse jäivät
hetket ihanat.Unelmat, toivo, rakkaus, usko
menneiksi menevät,
niin kuin auringon sammuva rusko
kajon vain jättävättaivaanrannalle sydämen:
kaipuun sävelen.
ELEGIE
Dimineti si seri, nopti si zile
se petrec, dispar,
in urma deja au ramas alte file,
momente de har.Vise, speranta, dragoste, credinta,
spre trecut au cararea,
cum a soarelui raza murind in cainta
arde-n lumina zareala orizontul sufletului:
melodia dorului.
9. YÖLAULUPimeässä, halki öiden
ylös katson ikävöiden.
Siellä uusi ihmemaa
sielulleni aukeaa.
Mitä siitä, jos lie unta
maan ja taivaan valtakunta!
Unelmasta luodut oomme.
Tähdet oudot kohtaloomme
katsovat ja vievät meitä
arvaamattomia teitä.
Sain ma rintaan tähtisolen.
Tähtilinnan lapsi olen.
CANTECUL NOPTIIIn intuneric, prin nopti
cu greu dor privesc spre bolti.
Nou taram de vis arata
sufletului meu o poarta.
Cui ce-i pasa, vis sa fie
Pamant, cer – imparatie!
Trup din vis ne-au creat anii.
Soarta noastra, stele stranii
o privesc si-o duc de-a pururi
pe necunoscute drumuri.
Pus-am steaua pieptului
Sunt copila cerului.
10. VALKEA YÖValkea yö,
kalsea yö
vartoen akkunalautaan lyö.Maaliskuu,
Marjatan kuu.
Hermot herkkinä seisoo puu.Kylmentyy,
tähdittyy…
Paljaana paistaa sydämen syy.
LUMINOASA NOAPTE
Luminoasa noapte,
stearpa noapte
asteptand Nerabdarea la fereastra bate.Luna Martie
a Mariei fata.
Cu nervii-nlacrimati copacul se-nalta.Se-nfrigureaza,
se insteleaza…
Descoperit pacatul inimii vibreaza.
11. MAGDALENA
Magdalena, Magdalena,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmän-iskut,
idän yöstä hapsi,
joutsenkaula, aaltovarsi,
valkolilja käsi…
— Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi! —Magdalena, Magdalena,
illan liekit palaa,
syttyy hehkut hekumoihin,
haaveet herää, halaa…
— Katsos, tytär Israelin,
tähdet kulkee yli…
lankee taivaat jalkoihisi,
avaa, avaa syli! —Magdalena, Magdalena,
ihanainen impi!
Harvoin astui synnin tietä
jalka kaunihimpi…
Suuret tähdet, kuumat tähdet
kehää sulle kutoo,
kun sa viittaat, vallat vaipuu,
helmaas kruunut putoo…Magdalena, Magdalena,
kaunis katuja-nainen!
— Joko näit sa miten murtuu,
mustuu mahti mainen?
— Ah niin, kirkas Jumalanpoika,
synnillistä auta!
Sull’ on mahdit korkeammat,
aate aistin hauta…Magdalena, Magdalena,
sankaritar sadun!
— Piirsitkö sa inehmoiden
kohtaloille ladun:
kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää,
erehissä etsimähän
loputonta hyvää?…
MAGDALENAMagdalena, Magdalena,
dulce copilandra!
Faci cu ochiul ca din fulgeri,
par de noapte tandra,
lebada cu trup de valuri,
mana-ti de crin dalba,
– Din pacat dulceata-ti este
din pacat fa-ti salba…Magdalena, Magdalena,
arde-n flacari seara,
se aprind vapai in patimi,
doruri ard ca para…
– Fecioara din Israel;
asupra-s stelele…
la picioarele-ti ceruri cad,
deschide-ti bratele!Magdalena, Magdalena,
fecioara sfioasa!
Rar calca drum de pacat
talpa mai frumoasa…
Stele mari, stele fierbinti
cerc iti tes, icoane,
ridici mana, puteri cad,
umil cad coroane…Magdalena, Magdalena,
frumoasa spasita!
– Ai vazut, deja se frange
huma innegrita?
– Stralucind, Divinul Fiu
pe gresit l-ajuta!
Tu ai mai ‘nalte puteri
simturi inmormanta…Magdalena, Magdalena,
din povesti creata!
– Simbol al umanitatii
cale destinata:
usurateci in alean
de adanc s-apropie,
in pierzanie catand
izbavirea proprie.
12. NAINEN
Nainen kevyt ja julkea,
moni sai kauttasi ammoiset arvet,
kammoksi kasvavat uhrien parvet,
aika jo ovesi sulkea.— Ihminen surusta sokea
kolkutti ovelleni: päästä, päästä!
sydämelleni: säästä, säästä,
kova on talvea kokea!Nainen valheessa valkea,
lemmettä vuoteesi lemmellä vyötit,
omaan nälkääsi sydämiä syötit,
eikö sun rintasi halkea?Onneni, jäissä otellut,
kirkkaampi on kuin kirkas kukaan
palanut tähtien tahdon mukaan,
kohtalon kirjoja totellut.
FEMEIE
Femeie curtezana vicleana
multi prin tine-au primit stravechi cicatrici,
spaimos cresc roiuri de victime mici,
e timpul sa-nchizi usa-rana.Omul in orbirea tristetei
a batut la usa-mi: sa intru ma lasa!
a batut la inima-mi: aici sa-mi fac casa!
Grea este iarna suferintei!Femeie luminoasa prin minciuna,
patu-ti fara dragoste cu-amor l-ai incins,
propria-ti foame de inimi ti-ai invins,
asa-i ca pieptul sfasiat ti-e rana?Soarta-mi, cu care gheturi am razbit,
Ca a nimanui e mai stralucitoare,
dup-a stelelor vointa fost-a arzatoare,
Din a destinului carte porunca a-mplinit.
13.TE NAISET
Te naiset, te naiset, te näyttelijät,
te petätte, peitätte yhä,
te lainaatte lapselta katsehen
ja ilmehen tekopyhän.
Te petätte itsenne, petätte muut,
kun sidotte silmänne, tukitte suut
ja käytte kuin nunnien kuvat,
kuin enkelit tusinataiturin
palapiirtehin säveän säädyllisin,
näin täyttäen luulot ja luvat. …Oi ollapa kerrankin ihminen
ja valinnoistanne vapaa!
Te pelkäätte sääntöjen sävyjä
ja kotien kireää tapaa;
vaan ponnisteltua uuvuksiin,
te lankeette kaapunne laskoksiin
ja – silloin joskus ma mietin:
mitä hyötyä näytellä enempää:
tekin tahdotte miestä miellyttää
ja kuljette vireissä vietin….
VOI FEMEI!Femei, voi femei, voi actrite,
voi amagiti, tradati intruna,
privire de copil imprumutati
si ipocrita va e fata, buna.
Va inselati singure, pe altii-nselati
cand legati ochii si gurile legati
si afisati calugarit cainta,
ca ingeri falsi pictati de-un ratat
cuminti si decente trasaturi v-ati luat,
implinindu-va astfel dorintaO, macar o data de-a fi om
si de focul vostru eliberat!
Va temeti de sunetul regulilor
si-al casniciei ritual incorsetat:
iar de cand efortul v-a istovit
in poalele proprii v-ati incalcit
si-atunci ma intreb nedumerit:
La ce bun teatru sa mai jucati –
voi, ce barbatului va-nclinati
si instinctului abandonati.
14. RESITATTIIVI 1Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten!
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhri-altaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen.
RECITATIV 1
Nu mie norocu-mi fu dat
ci altora fu harazit,
spre-a fluturilor bucurie fu creat
si copiilor-papusi spre joaca daruit.
Daca insami nu-mi sfaram norocul,
sa-l sfarame altii-s porniti:
cei ai regulilor fideli urmatori,
cei ai mucedelor legi paraziti,
a caror minte-i teapana, intunecata
si sufletul ca piatra polizoare
idei din raftul de muzeu luate
si inima de carti ascultatoare,
ai caror ochi privesc viclean si hâd
spre tot ceea ce e frumos si care
dispretuieste haine de-mprumut
si sa se miste singur, curaj are!Voi credeti ca gandirea mea
Falsei voastre-ntelepciuni e fidela:
cu cat voi ma chinuiti mai mult,
cu-atat mai mult mintea mea-i rebela.
Voi credeti ca spiritul meu
in lupta noastra sangeroasa se supune:
cu cat voi ma oprimati mai mult,
cu-atat mai mult puterea voastra apune.Inselator, sa ma supun as putea
puterii ce pe-a mea o depaseste
dar in lanturi totusi pastrez
altarul unde spiritu-mi jertfeste;
si daca nu-mi dati voie sa traiesc,
ucideti-ma atunci macar:
eu sunt periculoasa ca prizonier
iar ca supus sunt in zadar!
15. RESITATTIIVI IISinä kalpea, kylmä ja kaunis
lumen kattama puu,
yli otsasi valkea rauha
kaareutuu,
ja oksias kiertää
tuhannet pehmeät huurteet,
ne riippuvat vaiti
kuin utuisten unien uurteet –
Mun välistä tuntuu
kuin haluni ois
elonnestehet pusertaa pois,
pois kaiken tuntehen tuoreen –
ja kuivua kokoon
jäisehen kuoreen
ja nukkua lauhaan
valkeaan rauhaan –Jos ihmehen voimaan
ma luottaisin,
niin väsynehin hetkin
rukoilisin:
Sinä korkea, muuttaos minut
kivipatsahaks’ elämän tiellä!
niin seisoisin kuni kallio vakaa
ja sallisin elämän kiihkojen kuohua yli
ja ohitse virraten tulvia eestä ja takaa;
ja jälki ei järkyttäisi
mun mieleni rauhaa –
RECITATIV IITu palid, rece, si preafrumos
copac de zapada cernit,
peste fruntea ta pacea alba
s-a arcuit,
pe crengile-ti se-mpletesc
picaturi mii de moale bruma,
ele atarna tacand
precum a viselor cetoase urma –Presimt uneori
ca mult as dori
din mine sa storc toate sevele vietii,
s-alung orice simtire imaculata –
si sa-mi usuc sufletul
intr-o coaja-nghetata
si in somn a zace
intr-o alba pace.Daca in miracole
incredere-as avea,
in clipele-mi frante
obosit, m-as ruga:
Tu cel inalt, preschimba-ma
statuie de piatra pe drumul vietii!
Inalta-m-as atunci cu tarie de munte
si-as lasa tulburarile vietii navala sa dea
si pe-alaturi curgand, din fata si spate, inunde;
si nimic n-ar putea zdruncina
pacea mea de pe frunte –
16. VALVOTTU YÖ
Pään kun alusena suru
on, ei unta tulekaan –
Lähtee sielu, kauas, kauas
Kuutamoiseen kulkemaan,
Kohoo taivaan portillekin,
tuijottaapi Tuonelaan.
Kuolon Herralt’ ainoastaan
nyykähdyksen pienen saan –
Kaikk’ on hiljaa, yksin olen,
tähdet vierii ratojaan.
Sfäärein soitot vaikenevat –
Kenpä niitä kuuliskaan!
Ystäväni ammoin minut
pois jo pyyhki mielestään.
Kuink’ on yksin yksinäinen
Kuink’ on orpo lapsi maan!
NOAPTE NEDORMITACand tristetea-ti este perna
somnul nu te mai cuprinde –
Pleaca sufletul departe
unde luna se aprinde,
poarta cerului atinge
privind cum Moartea se-ntinde.
Numai de la Domnul Mortii
un mic semn din cap se vede –
Totul e tacut, sunt singur,
stelele-s rostogolinde.
Tace-a sferelor cantare –
cine sa le-auda, unde!
Al meu vechi, demult prieten
printre amintiri ma pierde.
Cine-i singur, singur este
orfan pe pamant se vrede.
17. MELANKOLIA
Katso, katso, kuusi musta,
pohjaan sydämen -!
Itse olen yhtä musta,
kaipaan turvaa, lohdutusta
valon taivaisen –
Vaiko lienet vartija vain
hautakumpujen,
sammunehen eloliekin
lähtövirsien –
Olen uupunut ja valmis
suureen unehen –
MELANCOLIEPriveste, molide negru,
inima-n strafund! –
Insami sunt de negru plina,
am nevoie de lumina
si ceresc cuvant –
Sau esti doar un pazitor al
mormintelor sfesnic,
stinsei flacari far’ de viata
bocitor sfielnic –
Istovita mi-s si gata
pentru somnul vesnic –
18. VIIMEINEN VIRSI
Ken kaikki rukoukset on jo turhaan rukoillut,
hän päätyy ivaan,
ken kaikki kulttuurin on muodot muovaillut,
hän turvaa katukieleen “kivaan”
tai laulaa hän yön sävelt’ tummaa, mykkää
ja iankaikkisuuden myötä sydämessään sykkää –
Ei siihen tarvis enää soinnahdusta, suuta,
ei maata, aurinkoa, tähtiä, ei kuuta, ei ihmisintoakaan juuri muuta –
En ole missään, sentään olen jossain.
On salaisuus ja suuri arvoitus mun kohtalossain.
ULTIMA CANTARE
Cei ce-n desert deja a spus rugaciunile toate,
sfarseste in parada,
cel ce a modelat deja ale culturii strate,
vorbeste “ca pe strada”
sau canta – a noptii melodie, intunecata, muta
una cu vesnicia in inima-i zvacnita –
N-ar mai trebui sunet, si nici gura, deloc,
nici pamant, si nici soare, stele, al lunii foc,
si nici un alt entuziasm uman n-ar gasi loc –
Nu-s nicaieri si totusi ma aflu undeva.
E-o taina si un mare mister in soarta mea.
19. YKSINMa ilman ihanuuteen nostin nuoren pään,
mut sorruin sumupilvein hämärään.
Ma auringon ja kuun ja tähdet näin,
mut sokeana sentään tielle jäin.Ma kerran toivoin jotain, uskoin elämään,
nyt tunnen epätoivon synkän sään.
Ol´ ennen ympärilläin parvi ystäväin,
nyt yksin kuljen kuolemata päin.Vain autiuden tyhjät lyhdyt nään –
Ne lyhytlasein laulun yksinään
minulle laulaa pilkkopimeän –
Ma luulen: se on laulu elämän –
SINGURAMi-am saltat capul tanar in vazduhul miracol,
am cazut insa intr-al norilor obstacol.
Eu, soarele si luna si stelele-am vazut,
dar oarba totusi pe drum m-am pierdut.Cabdva doream ceva, credeam in viata,
acum simt deznadejde, bezna, ceata.
Prieteni roi in jur aveam odat’,
acum, spre moarte, singura-am plecat.Vad sterpe felinarele pustietatii doar –
Care prin sticla lor de felinar
Imi canta-un cantec bezna a tristetii –
Eu cuget: este cantecul vietii –
20. LUCIFER
Maan ummehtuneen unen halki
tulenhehkuvan ma kiven heitin.
Jos jotain haavoitti se, oma lienee syy.
Miks kasvattivat ylleen lukinseitin,
miks ilman kielsivät ja päivän paistamasta,
suon loivat, johon suonet jähmettyy!
Mua jos ei ois, sull’ oisi, ihmislapsi, hätä, kauhu vasta?Ma vapauteen vankilasta iskin reitin.
LUCIFER
Prin al humei vis anchilozat
aruncai o piatra-n foc incinsa.
De-a lovit pe cineva, vinovat e pesemne.
Ce-si crescura peste ei de paianjen panza,
de ce-au interzis aerul si ziua sa luceasca,
au crescut o mlastina cu-ntepenite vene!
De n-as fi eu, avea-vei tu, copil de om, necaz, frica lumeasca?Spre libertate am lovit, inchisoarea-i deschisa.
21. OLIS’ KYLLÄKIN SYYTÄ –
Olis’ kylläkin syytä peljätä,
että järkeni valo vaipuu,ja että henkeni rauhaton
vielä harhateille haipuu,
sillä virtaa se munkin suonissain
se sairaan äitini veri,
ja väliin se kiihtyen hämärtyy
kuin yöllä rannaton meri.Olis’ kylläkin syytä rukoilla,
että sieluni voimat ei raukeis’
ja ett’ ei herkälle hengellein
se ijäinen yöhyt aukeis’,
sillä merkin on äitini painanut
mun mieleni tummaan paloon,
on jättänyt yö vähän hämärää
mun sieluni silmän valoon.Olis’ kylläkin syytä soimata
sitä kohtalon kättä pahaa,
mi äidin on pannut muovaamaan
mun henkeni heikkoa vahaa,
vaan sentään äitiä kaihoan
kun talvi peitteheks’ lunta
ja hellin häntä mä muistelen
kuin kaukaista kauno-unta.Ja vaikk’ olis’ syytä arkailla
tuot’ äitini luomaa työtä:
mun henkeni liikaa herkkyyttä
ja sieluni salaista yötä,
niin en minä konsana peljätä voi,
että onnettuutta ne uhkaa,
vaan surren niitä ma rakastan
kuin äitini muiston tuhkaa –
AR FI TOTUSI MOTIVE…Ar fi totusi motive teama sa am,
ca a mintii lumina-mi moare,
si ca spiritu-mi nelinistit
pe ratacite cai va dispare,
caci si in venele mele se scurge
sangele mamei mele damnate,
si uneori, de prea mult, se intuneca
precum infinita mare-n noapte.Ar fi totusi motive a ma ruga,
sufletu-mi sa nu-si piarda puterea
si nu spiritului meu plapand
noaptea vesnica sa-i fie mangaierea,
caci mama mea adanc a insemnat
intunecata ardere din mine,putina bezna noaptea a lasat
peste lumina ochiului de sine.Ar fi totusi motive a mustra
mana destinului meu rau,
ce-a pus-o pe mama se modeleze
fragila ceara-a spiritului meu,
si totusi de mama mi-e dor
cum iarna omatu-si doreste,
si cu tandrete de ea mi-amintesc
un vis frumos ce departat paleste.Si desi ar fi motive sa ma tem
de mostenirea lasata de mama:
de spiritu-mi mult prea fragil
si noaptea din mine – fantasma,
nicicand frica nu pot simti,
ca ma vor paste ceasuri rele,
ci, amarandu-ma, le iubesc
precum cenusa amintirii mamei mele –
22. KUN KUOLEMAN ENKELI…
Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii
ja päälläni leijaa sen musta siipi
ja sen viikate ilmassa välkkyy,
niin huudetaan mulle:
Nyt heittäös työ,
nyt kellot lyö,
nyt on ilta ja ehtii yö,
nyt kaiken loppu jo tullee!Miks’ et sinä tuonen hiljanen haamu
vois olla hengetär uuden aamun
yhtä hyvin kuin haltija illan;
elo yöllinen häivä
ja päättymätön työ,
vain tuska mi syö,
vain katkeava kapalovyö
ja kuolo se suuri päivä. –
CAND INGERUL MORTIICand ingerul mortii mi se furiseaza
si asupra-mi cu-a lui aripa neagra vegheaza
si coasa-i in aer straluce,
atunci striga la mine:
Munca opreste,
clopotul loveste,
seara e , dar noaptea grabeste
si sfarsitul la toate vine !De ce nu tu, al mortii tacut strigoi
ai putea fi zana diminetii noi
sau de ce nu spiridus al serii;
viata-i naluca a noptii
si nesfarsita truda,
durere surpand cruda,
infasare destramanda
si moartea e ziua sortii.-
23. LAULAJAN LADULTA
– Koske hiljaa kanteloon:
kieli katkee,
jänne laukee. –– Jos on siksi, katketkoon:
kauneimmillaan
sävel raukee. –– Säret sorjan soittimen:
koppa halkee
hajoo syliin. –– Joutsenhymnin hyrisen
sirpaleiden,
säryin yli. –
DIN CALEA CANTARETULUI– Kantele incet atinge:
coarda plezneste,
struna muteste. –– Daca-i este dat, se frange:
de mult prea frumos
cantul paleste. –– Spargi gratiosul instrument:
se scorojeste
in brate sfarmat. –– Un imn de lebada lament
peste cioburi,
trup fisurat. –
24. VALOValo kaunehin on, kun tummin on varjo,
kun yöhyt päivälle taustan tarjoo,
maa taittavi taivahan tarhan. –Elo ihanin on, kun pohja on mustin,
tie riemujen täplätty tuhansin tuskin,
hyvä nostettu helmasta harhan. –
LUMINA
Lumina mai frumoasa e cand umbra-i mai patata,
cand ziua de noapte-i incadrata,
pamantul trece prin a cerului gradina.Viata mai minunata e in clipa cea mai neagra,
pe calea bucuriilor mii suferinte-alearga,
binele ridicat din a iluziei lumina.
25. MA MUILLE…
Ma muille luovuttaisin elon pitkän
ja valmiin työn,
kun vaan ma saisin yhden suuren päivän
ja suuren yön. –
Ma syttyisin
sen suuren päivän yli
ja sammuisin
sen suuren yöni syliin. –
EU ALTORA…Eu altora as ceda viata toata
si munca implinita,
doar de-as primi o singura zi mare
si-o noapte tihnita. –
Aprinde-m-as
asupra lungii zile
si stinge-m-as
in tihna noptii mele. –
26. EN TAHDOEn tahdo ma polvea notkistaa,
en niskani painua antaa;
minä tohdin katsoa silmihin
ja päätäni pystyssä kantaa.
Oi kurja se ois, joka pelvosta
ylivaltoa kunnioisi
ja halpaa henkeä säästääkseen
valevaakunan loistaa soisi!Mitä siitä jos ihmiset herjaavat
ja siveyssaarnurit soimaa:
ne kertovat notkeaa nöyryyttä
ja kieltäymyksen voimaa. —
Sun pitäiskö, henkeni, taipua,
kun käskevi kääpiökansa!
Ei, käy kuni valtias kruunattu,
mi nauttivi uhmastansa! –
NU VREAUNicicand nu as vrea sa-ngenunchez,
nici greutatea jugului n-accept;
eu indraznesc sa privesc in ochi
si capul semet sa-l indrept.
Mizerabil ar fi cel ce din frica
autoritatea ar respecta
si spre-a-si salva viata ieftina
sa luceasca-o falsa insigna-ar lasa!Si ce daca oamenii hulesc
si mustra predicatori de morala:
ei spun despre smerenia flexibila
si-a abstinentei putere totala. –
Spirit al meu, ar trebui sa te pleci,
la al piticilor popor porunca!
Nu, sa mergi ca un domn incoronat,
sfidand cu bucurie inca!…
27. ILTARUSKONiin taivas vartoo odottavin tähdin
ma sinne palaan,josta kerran lähdin:
tummasta päiväst’yöhön valkeaan
maan tomust’ ylhään suureen Jumalaan.-
Ja silloin, silloin murhe kaikk’ on poissa:
ma asun autuaitten asunnoissa –
Ja tunnen taipaleen tään tukalan –
Oi kuinka kaipaan valoon taivahan.
Se nyt jo silmähäni joskus hohtaa,
kun iltarusko aamuruskon kohtaa –
FLACARI DE AMURG
Asa asteapta cerul instelat…
Ma-ntorc, de unde-odata am plecat:
din bezna zilei spre lumina noptii,
dintru tarana inspre Domnul Sortii –
Si-atunci, atunci necazul s-o sfarsi:
cu cei preafericiti voi locui –
Si mi-e stiut greoiul drum de tina –
Ce dor mi-e de a cerului lumina.
Deja in ochii-mi uneori luceste,
Cand amurgul cu-aurora se-ntalneste.
28. IN EXTREMIS
Jos elämältä mitään en ma saa,
se usvaa on, sen tahdon unhoittaa…
Jo pian mulla eteen aukeaa
tuo rakas, raskas surun, mullan maa.
Mut enkel-lapset mua kuljettaa
koht’ taivaan korkeata Jumalaa…
Ja silloin, silloin sielu levon saa.
Ma kiitän ottajaa ja antajaa…
Mua hyvät henget matkallani auttakaa!
IN EXTREMISDe nu primesc nimic in viata mea
ea este ceata, sa o uit as vrea…
Curand, ‘nainte-mi, deschide-mi-se-va
tara tristetii, draga si de pamant prea grea.
Dar copii-ingerasi ma vor purta
spre Dumnezeu si-inalta lumea sa…
Si-atunci sufletul tihna-si va afla.
Eu multumesc celui ce da si ia…
Spirite bune, ajutati-ma in calea mea!
29. TÄÄ KIRJA –
Tää kirja sisältää jo jälkisäädöksen
ja merkin siitä, että elin niin kuin ihminen
ja olin kaltainen ma kaikkein kurjinten,
mut katsoin tuskass’ sinitähtehen:
sen säteet kieliks tuli sydämen!
Se joskus helähti kuin harppu enkelten
ja oli tulkki totuuden ja kauneuden,
heijastus Voimasta, jot’ tunne en,
mut jota kumarran ja palvelen.
ASTA CARTE
Asta carte are-n ea un testament deja
si-un semn ca am trait ca om candva
si-am fost cu cei mai amarati asemenea,
dar, suferind, priveam spre-albastra stea:
erau ale ei raze strune-n inima mea!
Ca harpa ingerilor uneori rasuna
Doar adevar si frumusete numai talmacea,
Putere nestiuta care se rasfrangea,
si la care ma-nchin, slujesc cu inima.
30. ON HYVÄ NÄINOn hyvä näin,
Katsella taivahalle ylöspäin –
Jo elon riemust’ työstä jälkeen jäin.
Nään kohtaloni kurjan, korkean,
on pursi yksinäinen saavuttanut sataman,
nään suoraan sydämehen Jumalan.
Maan turha tuska haihtuu, häviää,
vain parhain, kuolematon sieluun jää.
Käy synnittömäks sydän, kirkkaaks matkan pää!
Oi, sielu, illass’ elämän ikuiset tähdet nää.
Jo kirkastunut olet usvist’ elon hämäräin.
Väräjää kielet harppuin tähtivälkkyväin.
Ma enkel-lapsi kera kuljin vierekkäin.
On hyvä näin…
E BINE-ASA
E bine-asa, in sus spre cer a te uita –
De bucuria, munca vietii m-am pierdut deja.
Vad tristul si inalt destinul meu,
corabie singuratica in portul greu,
vad chiar in inima lui Dumnezeu.
Zadarnicia pamanteasca se-mprastie, dispare,
doar ce-a fost bun, in suflet niciodata nu moare.
Far’ de pacat e inima, iar drumul clar apare!
Of, suflete, in seara vietii, sa vezi doar stele rare.
De-a vietii neguri grele te-ai limpezit deja.
su-a harpelor strune ca stralucinda stea.
Eu, cu un copil inger, umblam alaturea.
E bine-asa…
31. ENNEN – NYT
Soi sielussa ennen
ne kielet herkät ja hienot,
ne soinnut selvät ja vienot. –Ne johtivat eloni vuolevan juoksun,
ne loivat sen riennolle valoisan tuoksun,
ne kuiskivat kulkuni kaukaista määrää,
ne väistivät vaanien välkettä väärää
ja kiersivät punaisena päilyvää kukkaa
ja juomasta kielsivät hunajansa hukkaa. –
– Ma sieluni sointuja vaieten kuulin
ja Jumalan ääneksi tuntoni luulin. —Vaan vuodet vieri ja vaipui; –
omatuntoni tuomiot haipui
ja lakkasi lapsuuden laulut. –Soi sielussa nyt,
soi kielet hämärät kummat,
epäsoinnut suuret ja tummat. —
Ne ilkkuvat entistä sydämeni kieltä
ja entistä selvää ja kirkasta mieltä,
ne särkevät entisen totuuden kuvan
ja hyvään ja pahaan ne antavat luvan
oma itse on laki, joka antavi määrän,
oma tahto on tuomari oikean väärän.
– Ma tyhjässä harhaan eksyvän lailla
ja elämä on tyhjä ja määrää vailla. —Niin kaikki on sielussa toisin,
että itkeä muutosta voisin,
– ja sentään en mielisi vaihtaa. —
CANDVA – ACUMCandva in suflet imi sunau
fragile strune infiorate
armonii clare, induiosate. –Ce mi-au condus al vietii fluviu alergand
cu miros de lumina miscarea-mbalsamand,
ele-mi sopteau o tinta pe drumul departat,
pandind, licariri albe si false-au evitat.
Si-au ocolit rosu stralucinda floare
si m-au ferit sa beau a pierzaniei licoare. –
– Armoniile sufletului le-am ascultat tacand
si constiinta mea crezut-am vocea celui Sfant.Dar anii s-au dus, s-au trecut; –
judecatile constiintei au disparut
si-ale copilariei canturi au tacut. –Imi suna in suflet acum,
intunecate strune ciudate,
dezacorduri mari, innoptate. –
Ce-mi batjocoresc a inimii fosta cantare
si fosta-mi minte clara, candva stralucitoare,
ele sparg imaginea adevarului fost
si binelui si raului permit sa aiba rost;
Eul meu este legea ce-mi da un viitor,
vointa-mi proprie-i al binelui si raului judecator.
– In pustietate orbecai precum o ratacita
si viata-mi e pustie si fara nici o tinta. –
In sufletul meu altfel sunt toate,
incat as boci schimbarea, poate,
– si totusi nimic nu as vrea sa schimb.
32. SUA KATSOA…Sua katsoa mielisin kauan silmiin,
syvähettehet sielusi loihtia ilmiin
ja juoda niitä
ja päihtyä siitä
ja hukkua huumiooni. –
SA TE PRIVESC…
Sa te privesc indelung in ochi as dori,
adancile-ti izvoare din suflet ti-as vraji
si sa te sorb
sa ma-mbat orb
si in extazu-mi sa ma-nec.
traducere, Maria Magdalena Biela
Eino Leinon runoja
POSTED IN EinoLeino December 2, 2021
Eino Leinon runoja – 6.07.1878, Paltamo – 10.01.1926, Tuusula
1. VAALIN VALTAMuilla olkoon vaalin valta,
mull’ ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit’ en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtäytyi,
lankes hetki hiljainen.Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
”Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on.
LIBERTATEA DE A ALEGE
Poata altii sa aleaga,
eu nicicand nu am putut;
zbor, taras, o viata-ntreaga,
doar pe mine m-am nascut;
ce-am facut, a fost porunca,
ce n-am facut, n-am putut;
in sfarsit, in mine-i seara
si-n tacere am cazut.Pe mormant sa-mi puneti piatra
si pe ea puneti a scrie:
“ca si inima amara
mi-a fost soarta pe vecie.
Singur cremenea am ars-o,
ca sa luminez o clipa,
mi s-a ars al vietii cantec,
sunt cenusa din aripa”.
2. NOCTURNE
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk’ on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk’ on mieli mulla siimekseen.Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
NOCTURNA
Cantul lisitei imi suna in auz,
luna plina peste spice arde;
fericit, in noaptea verii m-am ascuns,
fumul, peste vai, usor s-abate.
Vesel nu-s, nici trist, nu suspin inca;
vreau doar a padurii noapte-adanca;
nor in care ziua se afunda,
zvon de vant ce-n somn dealul mi-l zvanta,
gust de floare si umbra de apa;
toate-n cantec, inima-mi adapa.* * *
De ce cantul meu e neguros?
E regretul negru al mandriei.
De ce ziua-mi are doar apus?
A murit a visului faclie.
De ce vad doar muntii, vag, in zare?
Tinta ochilor e-n departare.
De ce florile-mi duhnesc palite?
caci si zilele imi sunt ciuntite.
De ce apa raului e sumbra?
Fiindca-n mintea mea totul e umbra.
* * *Domnisoara, te descant in fanul verii,
tu, tacere din inima mea,
cu credinta cant in faptul serii,
tu, cununa de stejar, verde si grea.
Nu mai caut flacari iluzorii,
strang in pumni aurul fericirii;
cercul vietii-n juru-mi se stramteaza;
timpul sta, doarme morisca treaza;
inainte-mi, un drum intunecat
spre-o necunoscuta casa m-a-ndrumat.
3. HYMNI Z. TOPELIUKSEN HAUDALLA
Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niinkuin
helmassa äidin armaan.
Helppo on maata
päivätyön tehneen.
Rauha on palkka
raatajan parhain.Kuolema kulkee,
kaatuvi kukka, puu.
Kansansa helmaan
kaatuvi kansan urho,
Nukkuos jälkeen
päivätyön pitkän,
nukkuos, lämmin
on helma Suomen.
IMN LA MORMANTUL LUI ZACHARIAS TOPELIUS
Dormi sub a magurii
floare de fragi,
dormi ca in poala
mamei celei dragi.
Usor e a zace
pentru ce-l ce-a muncit
pacea e plata
celui trudit.Moartea strabate,
cade floarea, copacul.
In bratele neamului
eroul pune capul.
Dormi adanc, dupa munca
lunga a zilei tandre,
dormi adanc, calduroasa
e poala Finlandei.
4.PIENI TARINA
Oli mullakin pienet murheeni,
mut minulle niiss’ oli kyllä,
vaikk’ ohitse kulkenut toinen ois
ja ne kuitannut hymyilyllä.Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.Oli mullakin pieni lintunen
ja minusta oli se soma.
Mut sepä siinä juuri oli murheellista,
kun ollut se ei mulle oma.
MICÄ POVESTEAm avut si eu mici tristeti trecatoare,
dar mie mi-a fost de ajuns,
desi altul trecand pe a vietii carare
ar fi platit cu zambet al meu plans.Am avut si eu mica mea fericire,
dar pentru mine insa era,
si cred ca de-aceea a fost o uimire,
caci a fost tocmai fericirea mea.Am avut si eu o pasare mica
si mie grozav imi placea.
Dar toata tristetea din lume-am simtit-o
caci ea nu a fost doar a mea…
5. KUN NEITONI LÄKSIEn saanut, impeni armahain,
ma muistoa muuta sulta,
jalan jälkesi jäi kotirantaan vain –
vei senkin jo aallot multa.
PLECAT-A FECIOARA-MI
Nimic n-ai lasat, multiubita fecioara,
in gand amintire sa-mi fie,
un pas si o urma pe tarm, bunaoara-
dar valul le-a sters pe vecie.
6. RAUHA
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
LINISTECe sunt miresmele ce-n jur ademenesc plutinde?
De ce, sfios, tacerea ma-nconjoara?
Ciudata liniste, straina, trupul mi-l cuprinde,
Ce stie ea de-n inima coboara?Ascult cum florile isi cresc adanca radacinä
si cum vorbesc copacii prin paduri,
Si cred, si simt cum visele prind viata in lumina
Si cresc sperantele – semanaturi.E-atata liniste in jur si va fi inca,
viata-i lumina de la Faurar,
flori cu petale mari miros a pace-adanca
si se deschid in inima mea doar.
7. NOIDAN NEIET
Hiihteli sininen neiti,
sinisessä tähti-yössä,
unessa etäisen onnen.Tuo tuli punainen neiti,
punaisessa pakkasessa,
taistossa elon ja kuolon.Tyttö keltainen käveli
keltaisessa auringossa,
voitossa vihollisteni.Ne oli eloni neiet.
URSITOARELEFata albastra-a schiat,
prin albastru-nstelata noapte,
spre fericirea din vis.Fecioara rosie a venit,
prin gerul inrosit,
spre lupta pe viata si moarte.Fata galbena a mers
prin soarele galben a mers
spre-nfrangerea dusmanilor mei.Ele-au fost ursitoarele mele.
8. TOINEN – TOINENToinen kaikkensa minulle antoi,
toinen ei antanut mitään.
Ja sentään kaikkeni hälle ma annoin,
joka ei antanut mitään.Toista ma kiusasin kuolohon saakka,
toinen kiusasi mua.
Ja sentään lemmin ma kuolohon saakka
häntä, ken kiusasi mua.Lietsovi toinen liekkiä julmaa,
toinen vaieten palaa.
Ja sentään seuraan ma liekkiä julmaa –
rakkaus vaieten palaa.
UNUL – ALTULUnul mi-a daruit totul,
altul nimic nu mi-a dat.
Si totusi, lui i-am daruit totul,
celui care nimic nu mi-a dat.Pe unul l-am chinuit pan’ la moarte,
altul pe mine m-a chinut.
Si totusi, l-am indragit pan’ la moarte
pe cel ce pe mine m-a chinuit.Unul starneste-n flacara cruzimea,
altul arde tacand.
Si totusi urmez flacara cruzimii
dragostea arde tacand.
9. EROTESSAMuistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
pääsi päälle istumahan.Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä,
kesälehti kolmantena.
DESPARTIREImi amintesc de tine-odata:
privighetorile doinesc
in noaptea mea intunecata.Iti amintesti de mine-odata:
sfranciocii zborul si-l opresc
pe fruntea ta ingandurata.Unul de altul ne-amintim:
doi preafrumosi in vara-adanca
si, sa fim trei, o frunza inca…
10. YLI METSÄN KOITTI JO PÄIVÄN KOI
Yli metsän koitti jo päivän koi,
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk’ eilen illalla sulki.Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.
CAND PESTE PADUREcand peste padure rasarit-au zorii
pe iarba fecioara mergea
bobocii deja deschideau ochii florii,
ce ieri seara inca dormea.Si tanara fata pe iarba paseste
atat de incet, de suav, de tacut,
iar florile clatina capul cu soapte
cand poalele ude de roua-au trecut.
11. HYMNI TULELLE
Ken tulta on, se tulta palvelkoon.
Ken maata on, se maahan maatukoon.
Mut kuka tahtoo nousta taivahille,
näin kaikuu kannelniekan virsi sille:Mit’ oomme me? Vain tuhkaa, tomua?
Ei aivan: Aatos nousee mullasta.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,
mut siihen ast’ on aika palaa sulla.Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen?
Jumala, henki, tuli ikuinen.
On ihmis-onni olla kivihiiltä,
maan uumenissa unta pitkää piiltä,herätä hehkuun, työhön, taisteloon,
kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,
toteuttaa vuosisatain unelmat,
joit’ uinuneet on isät harmajat.On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.
IMN FOCULUICel ce e flacara, slujeasca focului!
Iar din pamant de-i trup, pamant devina!
Dar cine vrea ‘naltimea cerului
Celui ce vrea, din Kantele, un cantaret suspina:
Ce suntem, pulbere, cenusa-n vant?
Nu! gandul se ridica din pamant.
E soarta-ti sa devii cenus-odat’
Dar sa te mistui pana-atunci ti-e dat.Si cine arde-n noi, din tata-n fiu?
Dumnezeu, duhul, focul vesnic viu.
Omul-taciune fericit, supus,
Doarme-n adancuri somnul lung, ascuns,
Se va trezi la lupta-ncrezatoare,
Cand creatorul cheama iar spre soare,
A secolelor vise sa ia viata,
Asa cum tatii cei carunti ne-nvata.Al vietii timp e masurat putin.
Deci, flacari vii, sa ardem spre declin,
Sa inaltam focul din noi, stingher!
Trupu-i pamant dar Spiritul e-n cer.
12. LAULU ONNESTAKell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
CANTAREA FERICIRIICel fericit, ascunda-si fericirea,
cel ce-i bogat, ascunda-si norocirea,
E fericit, bogat, atunci e bine,
Si singur sa se bucure in sine.Caci fericirea nu se vrea privita.
Cel fericit s-o tina tainuita
Tacut, traiasca-n pace, si-n tihnre,
Si sa se bucure de fericire.
13. JUHANNUS
Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
SFANTUL IOANIncrezator deschid inima mea
si las in ea a zilei stralucire,
in orice apa sa ma scald as vrea,
sin-n orice fruct as vrea sa gust padure.Adanc, Ioan este in gandul meu
si miezul verii se sarbatoreste,
si daca seara plang si plang mereu,
adanc in mine curcubeul creste.
14. ELEGIA
Haihtuvi nuoruus
niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat
lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin.
Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo:
tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha
mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle
ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu,
myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova:
kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä:
kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat
mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee
pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä,
työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin,
kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi,
kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto
taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
ELEGIETineretea s-a dus
ca si fluviu-n nestire.
Aurul vietii bate
deja cenusii fire.
O, degeaba, degeaba,
voi sa opresc declinul;
nu-mi mai dau bucurie
oameni veseli, nici vinul.S-a tot dus fara urma
a vointei mandrie.
Spiritu-mi in extaz
demult e umbra vie.
M-am saltat din valcea,
drumul iar se coboara?
Un singur dor mai am:
trecerea sa nu doara.Acum stiu: pacea mea
voi afla-o-n tarana.
Catand pe drumul vietii
nu am gasit hodina,
dinspre Nord sufla vant,
soarele-n furtuni moare,
orizonr sangerand:
neputinta ce doare.Zac in afund de mare
dealuri cu flori din vise.
Sunt un om fara stare,
scump pret au canturi zise.
Ce-am avut tot am dat,
fost-am o clipa falnic,
aurul fanteziei
l-a platit mintea jalnic.Istovit acum sunt
pana-n strafund de suflet!
Prea mult oare pe drum
s-au strans poveri de umblet`
ori sunt din cei ce au
vointa, nu putere?
Izbanda mi-e desarta,
mi-a dat numai durere.
Deci fost-au suportate
degeaba chinuri grele,
si rupte lanturi, arse
corabiile mele?
Acum cazui, cand totul
imi este de ajuns?
Incremensc in gheata
cand rana mi s-a strans?
Lupta fara speranta
cu cerul impotriva!
Kantele cere viata;
poetul e-n deriva.
Hallatar cheama nume,
aripile se frang.
In grota mea tacuta,
murind, bestie, plang.
15. NUORI NAINEN
Liukas niinkuin lumella suksi,
kova niinkuin kuolon uksi,
kitkerä niinkuin kiukaan lieska,
makea niinkuin maito ja rieska,
leikkivä niinkuin lehti haavan,
ankara niinkuin aalto aavan,
synkkä niinkuin suossa vuori:
niin on lemmessä nainen nuori.
TANARA FEMEIE
Lunecoasa precum schiul in miscare,
puternica precum ale mortii zavoare,
dureroasa precum al saunei foc,
dulce precum laptele si painea la un loc,
jucausa precum frunza plopilui,
inasprita precum valul largului,
precum un mune mlastinos pecetluita:Asa e tanara femeie-dragostita.
16. NAISEN HYVYYS
Pinnalla aaltojen
tuhanten ajo,
pohjalla kuolon
himmeä kajo.Yksi ja moni
on naisen veri,
sama on aina
kuin valtameri.Kaunis myrskyssä,
kauniimpi tyynnä,
päivänpaisteessa
kylmänä kyynä.Aalto on ahnas,
syvyys on hellä,
surmaa sankarin
lempeydellä.Huomenen huolissa
merimies soutaa;
pohjalla ijäti
uinua joutaa.Päällä päilyvät
tähdet ja kuudan,
alla yö
pyhä, yksi ja muudan.Pinta on pettävä,
tosi on syvyys,
turmaa tuova
kuin naisen hyvyys.
BUNATATEA FEMEIILa suprafata
gonesc valuri mii,
in adancime ard
ale mortii faclii.E tot si-i nimicul
sangele ei, vicleanul,
acelasi, vesnicul
precum oceanul.Frumoasa-n furtuna,
mai frumoasa-n tacere,
in lumina buna
vipera a durerii.Lacom e valul,
tandru-i strafundul,
omoara rivalul
bland ademenindu-l.Cu grija de maine
marinarul vasleste,
la somnul vesnic
nu se gandeste.Deasupra lucesc
stele si lunä,
dedesubt e noapte
sfanta, stearpa si buna.Suprafata inseala,
adevar si ruina
ascunde adancul,
ca femeia cea buna.
traducere, Maria Magdalena Biela
KUNNIANOSOITUS Wilhelm Friedemann BACHILLE / OMAGIU LUI Wilhelm Friedemann BACH
POSTED IN Eeva Liisa Manner December 2, 2021
KUNNIANOSOITUS Wilhelm Friedemann BACHILLE / OMAGIU LUI Wilhelm Friedemann BACH
Unohtuneita polkuja, jotka ovat kasvaneet umpeen,
vilpoisia puistoja, kuiskaavia käytäviä,
hilpeitä kenttiä, joiden keinut ovat tyhjät,
ääniä joita aika yhä pujottaa nauhoihinsa
vaikka ainoa sydän, joka kuuli ne täysin, on ajat sitten
kuollut.
Melodioita jotka puhelevat vilkkaasti ja vakavasti,
surullinen teema joka toistuu toistuu, huumautunut
päähänpisto:
ja kaikki rakkaus on suojaa surua vastaan (ein leiser
Schritt im Dunkel)
Pilviä, valoa, pilviä, pehmeitä varjoja,
tummuneita kaivoja, ja vesi selaa nuotteja, hiljaisuutta.
Kunnianosoitus Wilhelm Friedemann Bachille,
kokoelmasta Kirjoitettu Kivi (1966)
EEVA – LIISA MANNER……………..
Omagiu lui Wilhelm Friedemann BachCărări uitate care s-au închis,
parcuri racoroase, coridoare șoptinde,
câmpuri tacute cu leagăne goale,
sunete cu care timpul încă isi leaga sireturile
deși singura inimă care le-a auzit pe deplin este demult
moarta.
Melodii care vorbesc vioi si serios,
o tema trista care se tot repeta, intoxicat
capriciu:
și toată dragostea este protecție împotriva durerii (un pas
liniștit în întuneric)
Nori, lumină, nori, umbre blânde,
fântâni întunecate, si apa răsfoind note, liniște.
Omagiu lui Wilhelm Friedemann Bach,din colecția ‘Scris în piatră’ (1966)
traducere, Maria Magdalena Biela
TEOREEMA / TEOREMA
POSTED IN Eeva Liisa Manner December 2, 2021
TEOREEMA / TEOREMA
Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottomuutta.
Mutta runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää:vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,
savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas,hiljaa virtaava joki, syvät pilviset metsät,
hitaasti maatuvat talot, lämpöä huokuvat kujat,hauraaksi kulunut kynnys, varjon hiljaisuus,
lapsen pelokas askel huoneen hämäryyteen,kirje joka tulee kaukaa ja työnnetään oven ali,
niin suuri ja valkea että se täyttää talon,tai päivä niin jäykkä ja kirkas että voi kuulla
miten aurinko naulaa umpeen aution sinisen oven.Eeva-Liisa Manner
……………….
TEOREMASă fie proza dură, să trezeasca neliniște.
Dar poezia sa fie ecoul auzit când viața-i mută:umbre ce aluneca-n munți: imaginea vântului și norilor,
trecerea fumului sau a vieții: luminos, umbros, luminos,un râu alene curgand, păduri adânc înnorate,
case ruinate încet, alei căldură emanând,un prag fragil, tăcerea umbrei,
un pas timorat de copil în obscuritatea camerei,o scrisoare ce vine de departe și este împinsă sub ușă,
atât de mare și alb încât umple casa,sau o zi atât de rigidă și lucitoare încât poți auzi
cum soarele bate in cuie o usa albastra pustie.
traducere, Maria Magdalena Biela
