Maahanmuuttajan uraohjaus

Maahanmuuttajan uraohjaus

 

Työssäni Riihimäen aikuislukion maahanmuuttajien peruskoulussa käytin Odotushuonetta myös uraohjauksen antamiseen. Heidän vastaanotostaan lähtien minulla oli käytettävissäni kaikki heitä koskevat tiedot: heidän statuksensa (maahanmuuttaja, paluumuuttaja, pakolainen), koulutustaso, lukutaito tai lukutaidottomuus, työkokemus omasta maasta.
Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen, kun suomen kieli alkoi tulla tutuksi, etsin heille harjoittelupaikkoja kesäksi, 3-4 viikon jaksona. Yleensä harjoittelu liittyi heidän ammattitaitoonsa ja aikaisempaan työkokemukseensa, jos heillä niitä oli: päiväkodissa, lähihoitajana, kaupoissa. Minulla oli kerran myös brasilialainen juristi, joka oli harjoittelussa Riihimäen käräjäoikeudessa ja joka työskentelee nyt juristina Helsingissä. Minulla oli myös kazakhstanilainen farmaseutti, joka harjoitteli Riihimäellä apteekissa. Nyt hänellä on siellä työpaikka.
Työharjoittelu on suomea opiskelevalle maahanmuuttajalle erittäin tärkeä, koska siinä hän tutustuu suomalaisiin ja suomalaiseen työelämään. Hän alkaa ymmärtää eron suomen puhekielen ja koulussa oppimansa kirjakielen välillä.
Kaikki maahanmuuttajat eivät tietenkään halunneet mennä harjoitteluun. Sillon te-toimisto puuttui asiaan ja keskeytti työmarkkinatuen maksamisen. Tein jatkuvasti yhteistyötä te-toimiston, Kelan ja sosiaalitoimen kanssa.
Ensimmäisen lukuvuoden aikana opastettiin maahanmuuttajia rinnastamaan ulkomaiset tutkintonsa Opetushallituksessa niin, että heillä olisi toisen vuoden opintojen alkaessa tai valmistumiseen mennessä myös rinnastamispäätös valmiina. Niitä, jotka olivat ammatiltaan opettajia ja joilta Opetushallitus vaati pedagogian täydennysopintoja rinnastamista varten, ohjattiin valmistumisen jälkeen hakeutumaan pedagogian täydennysopintoihin. Niitä, jotka olivat lääkäreitä, ohjattiin hakeutumaan lääkärin pätevyyskokeeseen Valviraan. Niitä, jotka olivat suorittaneet vain lukion, opastettiin hakemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Niitä, jotka eivät olleet käyneet lukiota, ohjattiin opiskelemaan lukiossa.
Kaikkia opetettiin laatimaan CV ja työhakemus sekä käyttäytymään oikein työhaastattelussa. Kerran viikossa tehtiin tutustumiskäyntejä erilaisiin työpaikkoihin. Vähintään kerran kuussa järjestettiin tapaamisia eri työpaikkojen työnantajien kanssa.
Näin tarjottiin uraohjausta niille, jotka jo osasivat suomen kieltä. Ne, jotka eivät vielä osanneet suomea, jäivät koulun penkille opiskelemaan kieltä.
Lisäksi oli vielä yksi maahanmuuttajien erityisryhmä, kotirouvat muslimimaista, joilla ei ollut mitään ammattikoulutusta. Heillä ei ollut aikaa ja voimia opiskella suomea niin hyvin, että voisivat mennä töihin. Heillä oli vain äidin ja puolison rooli. Heille järjestettiin erityisiä ryhmiä oppituntien ulkopuolella. Siellä heille järjestettiin kaikenlaista toimintaa, kuten ruoanlaittoa ja kutomista, yhdessä vapaaehtoistyötä tekevien suomalaisten naisten kanssa. Näin kukaan ei jäänyt ulkopuolelle, vaan jokainen osallistui johonkin.

 

 

Biela

Loading