Eeva-Liisa Manner

NÄKY RAUNIOILLA / VIEW INTO THE RUINS / VEDERE ÎN RUINE

NÄKY RAUNIOILLA / VIEW INTO THE RUINS / VEDERE ÎN RUINE(13.3.1941) Kerran tunsit: ikuisuuden mereenvajonnut on kotikaupunkisi.Linnan varjo veteen haudanmustaankuvastui, kun alkoi pakoretkes.Autiossa satamassa turhaankiinnekohtaa taivaalta sa etsit.Verenpunaisena hulmus meren ääri,itätuuli vonkui yllä aavain.Levisi jo roihu hävityksensieluusi, sun sisimpääsi asti. Silloin kaikki oli sulta kuollut.Uneesi sen jälkeen usein kuulithartaat lyönnit tutun tornikellon.Vainajien...Read More »

MUSTAA JA PUNAISTA

MUSTAA JA PUNAISTA(1940) Viipuri,sinun raunioillasi vannoimme kerran:me palaamme!Emme jätä sinua yksinidän yöhön. Ja me rukoilimme taivasta avuksesi,mutta näimme vain aution taivaankuin palavan meren,ja mieliimme hiipi epäilys:palaammeko? milloin?Tähdet vapisivat vastaukseksija talojen sadat ontot silmät tuijottivat tyhjyyteen. Kun aloitimme matkan tuntemattomaan ja yöhön,kun jätimme taaksemme palavan kaupungin,kaiken sen, mikä meille oli läheistä ja rakasta,pysähdyimme ajattelemaanminkä...Read More »

TÄMÄ MATKA - 90-R / THIS JOURNEY / ACEASTA CALATORIE

    TÄMÄ MATKA – 90-R / THIS JOURNEY / ACEASTA CALATORIE   Hylätty taloAsumaton nainenTyhjä polkuVeräjä ei muista Puut riisuttuvatTaivaan koira kääntyyIkkunat peitetään Vuosi kypsyyOn syksyykahden päivän vingahtava kiertoennen talvikuuta.   EEVA-LIISA MANNER …………….. THIS JOURNEY An abandoned houseUninhabited womanan empty pathThe gate doesn’t remember The trees are strippedThe dog in heaven turnsThe windows are covered Is maturing the yearAutumn is herea...Read More »

HÄNET KIELSIN / PE EL L-AM NEGAT

  HÄNET KIELSIN / PE EL L-AM NEGAT Kuljin kadulla ihmisvilinässä, Iloisten, surullisten ja välinpitämättömäin kasvojen virtavieri ohitseni. Silloin tuli vastaani mies, jolla oli silmissään lempeä, kärsivä ilme ja jonka olemuksesta säteili taivaallinen kirkkaus. Hän ojensi minulle kätensä: Se oli lävistetty. ”Tule, lapsi, seuraa minua, minä näytä sinulle Tien.” Mutta minä pelästyinhänen lempeää ääntään...Read More »

PELKOA / FRICA

  PELKOA / FRICA Minä rakasta sumua. Miksi? Onko se turvallista?Ei, se on pelottavaa. Olen katsonut kättäni sumussa ja paennut sitä, sillä se on ollut vieras käsi, kuoleman käsi. Erään ystävän kasvot näin sumussa-vihreät, vieraat, kauheat kasvot. Miksi minä rakastan sumua? Sinne pakenen Jumalan vihaa. Sumussa ei taivas katselemaan pimeitä ajatuksia. EEVA – LIISA MANNER ……………. FRICA Iubesc...Read More »

KUNNIANOSOITUS Wilhelm Friedemann BACHILLE / OMAGIU LUI Wilhelm Friedemann BACH

  KUNNIANOSOITUS Wilhelm Friedemann BACHILLE / OMAGIU LUI Wilhelm Friedemann BACH Unohtuneita polkuja, jotka ovat kasvaneet umpeen,vilpoisia puistoja, kuiskaavia käytäviä,hilpeitä kenttiä, joiden keinut ovat tyhjät,ääniä joita aika yhä pujottaa nauhoihinsavaikka ainoa sydän, joka kuuli ne täysin, on ajat sittenkuollut.Melodioita jotka puhelevat vilkkaasti ja vakavasti,surullinen teema joka toistuu toistuu, huumautunutpäähänpisto:ja kaikki rakkaus on...Read More »

TEOREEMA / TEOREMA

  TEOREEMA / TEOREMA   Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottomuutta.Mutta runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää: vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas, hiljaa virtaava joki, syvät pilviset metsät,hitaasti maatuvat talot, lämpöä huokuvat kujat, hauraaksi kulunut kynnys, varjon hiljaisuus,lapsen pelokas askel huoneen hämäryyteen, kirje joka tulee kaukaa...Read More »

RATTAAT PIMEÄSSÄ / CARUTA IN INTUNERIC

    RATTAAT PIMEÄSSÄ / CARUTA IN INTUNERIC Kuljin pitkin pimeitä katuja tyhjä humina päässäni äänettömän nyyhkytyksen vapisuttamana. Olin onneton, sillä olin yksin. Silloin kuulin pyörien natinanvierivän ylitse tyhjän, aution kadun. Minä huusin, mutta vastausta en saanut. Rattaat katosivat kuuluvistaottamatta minua mukaansa. Kuljin pitkin pimeitä katuja. Olin onneton, epätoivoa täynnä: kuulin Kuoleman ajavan yli tyhjän, aution...Read More »

AJURI / CARUTASUL

  AJURI / CARUTASUL Oli ajurinrattailla vieressäin isoäitini, kuollut jo vuosia ennen. Me ajoimme Esplanaadia päinkuin lapsuusaikana, kirkkoon mennen. Me tulimme puistohotelliin. Ja silmin suureksi hämmästyvin näin enkelin astuvan ovesta, – niin, hän mummolle kumarsi: – Tehkää hyvin. Mua mummo suuteli: – Jatka sinä, rakas, matkaasi, toimita asias. Tule tänne, kun pääset. Täällä, kasniin...Read More »

Loading