translated Finnish-Romanian

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk’ on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juova päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne oli silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Mutta miksi varjot virran veen?
Kosk’ on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun’ ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Cantul lisitei imi staruie-n auz,
luna plina peste spice arde;
fericit, in noaptea verii m-am ascuns,
fumul, peste vai, usor s-abate.
Vesel nu-s, nici trist, nu suspin inca;
vreau doar a padurii noape-adanca;
nor in care ziua se afunda,
zvon de vant ce-n somn dealul mi-l zvanta,
gust de floare si umbra de apa;
toate-n cantec inima-mi adapa.

De ce cantul meu e neguros?
E regretul negru al mandriei.
De ce ziua-mi are doar apus?
A murit a visului faclie.
De ce vad doar muntii, vag, in zare?
Tinta ochilor e-n departare.
De ce florile-mi duhnesc palite?
Caci si zilele imi sunt ciuntite.
De ce apa raului e sumbra?
Fiindca-n mintea mea totul e umbra,

Domnisoara, te descant in fanul verii,
tu, tacere din inima mea,
cu credinta cant in faptul serii,
tu, cununa de stejar verde si grea.
Nu mai caut flacari iluzorii,
strang in pumni aurul fericirii;
cercul vietii-n juru-mi se stramteaza
timpul sta, doarme morisca treaza;
inaintemi un drum intunecat
spre-o necunoscuta casa m-a-ndrumat.

Liukas niinkuin lumella suksi,
kova niinkuin kuolon uksi,
kitkerä niinkuin kiukaan lieska,
makea niinkuin maito ja rieska,
leikkivä niinkuin lehti haavan,
ankara niinkuin aalto aaavan,
synkkä niinkuin suossa vuori:
niin on lemmessä nainen nuori.

Lunecoasa precum schiul in miscare,
puternica precum ale mortii zavoare,
dureroasa precum al saunei foc,
dulce precum laptele si paine la un loc,
jucausa precum frunza plopului,
inasprita precum valul largului,
precum un munte mlastinos pecetluita:
Asa e tanara femeie-ndragostita.

Yli metsän koitti jo päivän koi
Kun nurmella neitonen kulki
Kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk’ eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.

Cand peste padure rasarit-au zorii
pe iarba fecioara mergea
bobocii deja deschideau ochii florii
ce ieri seara inca dormea.

Si tanara fata pe iarba paseste
atat de incet, de suav, de tacut,
iar florile clatina capul cu soapte
cand poalele ude de roua-au trecut.

Muistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.

Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
pääsi päälle istumahan.

Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä
kesälehti kolmantena.

Imi amintesc de tine-odata:
privighetorile doinesc
in noaptea mea intunecata.

Iti amintesti de mine-odata:
sfranciocii zborul si-l opresc
pe fruntea ta ingandurata.

Unul de altul ne-amintim:
doi preafrumosi in vara-adanca
si, sa fim trei, o frunza inca.

Laulu onnesta

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
Kell’ aarre on, se arteen peittäköön,
Ja olkoon onnellinen onnestaan
Ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
Ja elököhön hiljaa, hiljaa vaan
Ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Cantarea fericirii

Cel fericit, ascunda-si fericirea,
Cel ce-i bogat, ascunda-si norocirea,
E fericit, bogat, atunci e bine
Dar, singur, sa se bucure in sine.

Caci fericirea nu se vrea privita.
Cel fericit s-o tina tainuita
Tacut traiasca-n pace si-n tihnire
Si sa se bucure de fericire.

Sua katsoa

Sua katsoa mielisin kauvan silmiin,
syvähettehet sielusi loihtia ilmiin
ja juoda niitä,
ja päihtyä siitä,
ja hukkua huumiooni.

Sa te privesc

Sa te privesc indelung in ochi as dori,
adancile-ti izvoare din suflet ti-as vraji,
si sa te sorb,
sa ma-mbat orb,
si in extazu-mi sa ma-nec.

Yhden kerran elämässä tuliruusu aukee
yhden yön se kukoistaa ja aamulla jo raukee
sill’ on syvä silmänluonti, kutsuva ja kuuma
sill’ on hehkuheteillänsä keskiöiden huuma

Sill’ on lehti verinen ja purppurainen huuli
sill’ on tuoksu huumava kuin kevätaron tuuli.
Taita tulikukkanen ja juo sen kuuma mesi
elä hetki, nauti hetki, kaadu paikallesi!

Are sangerie frunza, buze purpurii,
parfum orfic, vantul stepei verilor pustii.
Frange infocata floare, bea-i din trup esenta,
Fii si bucura-te-o clipa, uita-ti existenta!