Alexis Kiven päivä

POSTED IN AUTUMN, classic poetry October 10, 2018

s

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomenmaa

Maa kunnasten ja laaksojen,
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohteess’ kesäpäivien,
Tuo loisteess’ pohjan tulien,
Tuo talven, suven ihana,
Mi ompi soma maa?

Siell’ tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja Kanteleitten pauhina
Siell’ kaikuu ympär’ kallioi’
Ja kultanummen hongat soi:
Se ompi Suomenmaa.

En milloinkaan mä unohtais
Sun lempeet’ taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast’ kuuta kuusistos,
En kaskiesi savua
Päin pilviin nousevaa.

Ol’ monta näissä laaksoissa
Tok’ aikaa ankaraa,
kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti hallayön.

Viel’ monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi:
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuoss’ aaltoileva peltomme,
Tuoss’ viherjäinen niittymme,
Tuoss’ metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa
Mi autuus kuullella,
kun valjetessa aamusen
Siell’ pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi illalla!

Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä iänkaikkinen!

Aleksis Kivi

……………………………….

TARA FINLANDEI

Ce-ntruchipari de idealuri
e-acest taram cu vai si dealuri?
Cu zori de vara ireala,
cu stralucirea boreala,
cu ierni albastre, veri arzand,
ce nume porti, pamant?

Acolo, in oglinzi de lacuri
stelele stralucesc de veacuri,
acolo, printre stanci, cu jale
rasuna Kantele, pe cale,
si-n camp de aur pini rasuna:
e Finlanda strabuna.

Nicicand sa uit nu as putea
albastru-ti cer, privirea ta,
a soarelui lumina blanda,
sau luna prin molizi lucinda,
sau focul viu, innoitor
‘naltandu-se la nor.

Caci fost-au in acest tinut
vremuri prea grele de trecut,
cand gerul noptii Nordului
furat-a mana campului,
dar truda si credinta-n cer
ucid al noptii ger.

Si multe, groaznice nevoi
s-au abatut in aste vai,
razboiul crud si sangeros
a adapat pamant setos
cu sange de eroi, dar ei
sunt gloria Finlandei.

Acum, taram, minune vie
e-a noastra tara pe vecie,
unde campia unduieste
si lunca verde straluceste,
si noaptea de paduri adanci,
si marile cu stanci.

Rasuna frunza codrului,
ferice-asculti chemarea lui,
cand zori de ziua se destrama,
buciumul de pastor te cheama,
sau cand pe vale vine seara,
cantand merge fecioara.

Sa dorm la tine-n poala iara,
a visurilor noastra tara,
al nostru leagan si mormant,
speranta noua, nou cuvant,
peninsula in cer, ofranda!
Tu, vesnica Finlanda!

in romaneste, Maria Magdalena Biela

You must be login to post a comment. Click to login.

Loading